Tammikuun kihlaukseksi kutsuttua SAK:n ja STK:n 23.1.1940 julkisuuteen annettua yhteistä julkilausumaa on totuttu pitämään talvisodan hengessä tapahtuneena ihmeenä. Se oli vakava ja seurauksiltaan laajakantoinen askel koko sodanjälkeistä sopimusjärjestelmää ajatellen.
Esikuvana oli joulun alla 1938 Ruotsin LO:n ja Työnantajayhdistyksen kesken allekirjoitettu Saltsjöbadenin sopimus, jolla työmarkkinajärjestöt pääsivät yhteisymmärrykseen tulevaisuuden suhteistaan mm. työehto- ja tuloneuvottelujen järjestämiseksi.
Kun Suomea tämän jälkeen vertailtiin muihin Pohjoismaihin, yhteiskunnassamme nähtiin huutavana puutteena se, etteivät työnantajat olleet tunnustaneet ammattiyhdistysliikettä työntekijöiden edustajaksi.
Suomalaiset työnantajat eivät tuolloin halunneet ottaa suoraa mallia Ruotsista, koska siellä työntekijöillä oli parempi asema ja edut kuin Suomessa.
Onkin mielenkiintoista, että tänään Suomen elinkeinoelämä haluaa muuttaa perinpohjaisesti suomalaista työelämää, työelämän pelisääntöjä ja sopimusjärjestelmää. Vedoten Ruotsiin tavoilla, jotka eivät kestä avointa ja julkista tarkastelua. Onpa ministerinkin jo todettu antaneen virheellistä tietoa poliittisista lakoista.
Uskottavampia selityksiä ruotsalaisten vähäisempään lakkoiluun löytyy esimerkiksi tehokkaasta työehtosopimusten sovittelujärjestelmästä ja yhteiseen tilannekuvaan panostamisesta. Ruotsin valtakunnansovittelija vierailikin Suomessa kertomassa tästä mallista. Henkilöstöllä on myös parempi edustus yritysten hallinnossa sekä kattavampi henkilöstön tiedonsaantioikeus kuin Suomessa. Tätäkin edustusta Orpon hallitus haluaa heikentää.
Ruotsissa palkansaajia suojaa myös niin sanottu tulkintaetuoikeus. Se tarkoittaa, että riitatilanteissa asia tulkitaan työntekijän edun mukaisesti, kunnes riita on ratkaistu tuomioistuimessa. Tulkintaetuoikeus voi vähentää esimerkiksi perusteettomia irtisanomisia, kun työnantajalla olisi intressi ratkaista ristiriidat ilman oikeusprosessia. Nämä kaikki elementit rakentavat luottamusta työmarkkinaosapuolien välillä. Koko tämä järjestelmä vähentää tarvetta poliittisiin lakkoihin.
Minulla on Ruotsissa asuva ruotsinsuomalainen ystävä. Hän työskenteli vuodesta 1969 ruotsalaisessa metalliteollisuudessa. Eikä ollut koskaan 47-vuotisen työuransa aikana lakossa. Silti hänellä oli parempi asema ja palkka kuin suomalaisella teollisuuden työntekijällä.
Hän on itse selittänyt asiaa mm. sillä, että Ruotsissa on lagom-niminen sana tai käsite, jota ei oikein pysty suomentamaan. Sen ydinsisältö on, että ruotsalaiset eivät koskaan aseta vastapuolta neuvotteluissa tai keskusteluissa "ota tai jätä"-asetelmaan. He pehmentävät viestiään lagom-ilmaisulla, joka antaa tilaa keskustelulle ja neuvottelulle. Meillä on surkean paljon esimerkkejä, jossa suomalainen yritys on siirtynyt ruotsalaisten hallintaan suomalaisten yritysjohtajien kyvyttömyyden vuoropuheluun vuoksi. Toimiva neuvottelujärjestelmä ei poista intressiristiriitoja, mutta aidot neuvottelut ovat kuitenkin pohjana luottamukselle ja toimivalle vuorovaikutukselle.
Kalliit Suomi-neidon mainokset median etusivuilla kertovat kuinka paljon työnantajat ja elinkeinoelämän järjestöt ovat valmiita panostamaan hetkelliseen, pieneen enemmistöön eduskunnassa. Vieläpä niin, että perussuomalaisten työmies vielä lupasi ennen ennakkoäänestystä palauttaa kilpailukykysopimuksen sisältävät sosiaaliturvamaksut työntekijöille. Moinen palturi on muuttunut työntekijäjärjestöjen leimaamiseksi mafiaorganisaatioiksi toisen ministerin suulla.
Ovatkohan hallituksen suunnitelmat viisaita suomalaisen yhteiskunnan yhtenäisyyden kannalta tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa? Jossa sotaa käydään jo kolmatta vuotta aivan naapurissamme.
Markku Virkamäki
Aluevaltuutettu, monipalveluvaliokunnan puheenjohtaja
Julkaistu Demokraatissa 26.2.2024
